torstai 7. huhtikuuta 2011

aika kuluu liian nopeasti mutta mä en liiku minnekkään

Tänään sen vasta tajusin. Kaikki tulee muuttumaan. Ihmiset on hakenut ties minne opiskelemaan. Syksyllä ei enää nähdä sattumalta kaupungilla, ei spontaaneja nomnom hetkiä, ei samaa porukkaa, ainakaan niin usein. Ajatuskin saa kirpoamaan kyyneleet mun silmiin. Tietysti mulla on muita kavereita ja tietysti toivon kaikkien seuraavan unelmiaan... Mutta silti, tuntuu kuin siitä olisi vain hetki kun tutustuttiin ja nyt on jo aika erota. Tietysti aina on junat ja bussit mutta se ei todellakaan ole sama jos asuu korkeintaan puolen tunnin matkan päässä kuin se, että asuu puolen päivän matkan päässä.
Mutta lupaus tehdä perinteitä, tapaamisia säännöllisesti, uusivuosi.. Aion pitää niistä kiinni ja toivon että muutkin. En halua luopua.

Tämä kaikki on saanut minut myös ajattelemaan että koska olen liian vanha? Koska en voi enää sanoa itseäni nuoreksi? Koska en voi käyttää enää pinkkejä farkkuja tai printtipaitoja? Koska joudun luopumaan hölmöstä sähköposti osoitteesta?
Se päivä ei ole tänään, ei huomennakaan, mutta se päivä tulee jolloin olen liian vanha olemaan nuori. Päivä jolloin ensimmäinen ryppy ilmestyy naamaani. Päivä jolloin printtipaidat ja pillifarkut eivät enää sovi päälleni. Päivä jolloin tajuan että elämä on loppusuoralla ja oikeastaan en ole kerinnyt tekemään mitään.
Mutta tänään ei ollut mikään noista  päivistä, eikä huomenna, huomenna menen kouluun ja näen kavereitani illalla, käytän naurettavaa meseäni ja kirjoitan facebookkiin.
Mutta liian pian tuo kaikki muuttuu... Liian pian syksy saapuu

2 kommenttia:

Dissonanssi kirjoitti...

Iskit taas totuuden päin pläsiä.. itekki ajattelin kirjottaa tästä lähipäivinä mut en tiiä enää ku sä taisit sanooo just kaiken mitä ajattelin ja kerroit sen vielä tuplasti paremmin! Kyynel tuli silmään :(

Nipsulintu kirjoitti...

aww kiitos paljon... en oo huomannu edes en tiiä mul ei tuu sähköpostiin ilmotusta kommenteista vaikka pitäis :( olisi kiva lukea toisten versioita samasta asiasta ja kiva tietää etten ole yksin näine ajatuksineni :) kiitos paljon kommentista ^w^